Minnesota-mallisen päihdehoidon tavoitteena on raitistuminen ja sitä kautta toipuminen päihderiippuvuudesta. Kun henkilö itse sitoutuu toipumisensa prosessiin ja saa siihen asiantuntevaa apua, toipuminen päihderiippuvuudesta on jopa todennäköistä. Toipuminen päihderiippuvuudesta on positiivinen ja kokonaisvaltainen prosessi, jossa elämänlaatu paranee merkittävästi. Monille raitistuminen ja toipuminen ovat niin isoja kokemuksia, että ne tuntuvat ikään kuin uudelta elämältä saman elämänkaaren sisällä.
Näistä kokemuksista ja odotusarvoista nähden retkahdus, ratkeaminen tai juomisen jatkuminen on asia, joka herättää usein pelottaviakin tunteita. Näitä pelkoja lievittääksemme haluamme avata tässä artikkelissa retkahtamiseen johtavaa prosessia, sen riskitekijöitä ja mitä on tehtävissä, jos on retkahtanut.
Mitä retkahdus tarkoittaa?
Retkahdus tarkoittaa paluuta alkoholin tai muiden päihteiden käyttöön sen jälkeen kun päihderiippuvainen on elänyt raitista elämää. Minnesota-mallisen päihdehoidon synnyinmaassa on kielessä eri termit lyhyelle retkahdukselle (a lapse) ja juomisen tai päihteen käytön täysimittaiselle jatkumiselle (relapse). Kumpaakaan ei pidä vähätellä ja kummassakin on kyse kyseisen henkilön ja hänen lähipiirinsä kannalta isosta asiasta. Mutta luonnollisesti tarvittava apu saattaa vaihdella. Suurin retkahtamisen riski on juuri raitistuneilla ja toipuvilla päihderiippuvaisilla, koska krooninen riippuvuus aiheuttaa tiettyjä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia aivoissa, joiden korjaantuminen voi kestää tietyn ajan raittiuden saavuttamisen jälkeen.
Miten retkahdus tapahtuu?
Retkahtamiseen johtava prosessi alkaa yleensä viikkoja tai kuukausia ennen kuin henkilö alkaa juomaan tai käyttämään päihteitä. Tietyt ajattelumallit, tunteet ja tapahtumat saattavat nostaa pintaan tarvetta käyttää alkoholia tai muita päihteitä. Jos näitä ajattelumalleja ei tunnista, riskit retkahtamiseen kasvavat merkittävästi. Retkahtamiseen johtavan prosessin tiedostaminen ja ymmärtäminen on tärkeää sen ennaltaehkäisyn kannalta.
Yksi tärkeimpiä tunnettuja tekijöitä retkahtamisen estämiseksi on itseluottamuksen kehittäminen raittiuden suhteen. Jos luotat siihen, että voit selviytyä mahdollisista päihteen käytön ajatuksista tai retkahtamisen riskiä lisäävistä tunteista ja tilanteista, on hyvin todennäköistä, että vältät retkahtamisen ja päihteen käytön jatkumisen. Itseluottamuksen kasvattamiseksi on myös tärkeää kehittää taitoja, joiden avulla voit käsitellä riskitekijöitä.
Retkahtamisen prosessi etenee yleensä kolmessa vaiheessa:
Tunnetasolla retkahtaminen. Tunnetasolla retkahtaminen käynnistyy usein hyvissä ajoin ennen päihteen ottamista. Tässä vaiheessa päihderiippuvainen menettää kyvyn käsitellä tunteitaan terveellisellä tavalla. Sen sijaan hän saattaa padota tunteitaan, eristäytyä toisista, kieltää ongelmien olemassaolon ja laiminlyödä itsensä hoitamista. Tässä vaiheessa henkilö ei yleensä tietoisesti suunnittele ottavansa päihteitä, mutta tunteiden käsittelemisen välttäminen luovat pohjaa retkahdukselle.
Ajatustasolla retkahtaminen. Tässä vaiheessa päihderiippuvaiselle nousee ristiriitaisia ajatuksia raittiudesta. Toisaalta hän haluaa pysyä raittiina, mutta toisaalta mieleen nousee vahvoja ajatuksia juomisesta ja henkilö saattaa mielessään haaveilla ryypyn ottamisesta. Ajatustasolla retkahtaminen saattaa pitää sisällään menneen päihteen käytön muistelemista positiivisesti ja sen negatiivisten seurausten vähättelyä. Päihderiippuvainen saattaa tässä vaiheessa suunnitella mielessään tilaisuuksia päästä humalaan.
Tekninen retkahtaminen tarkoittaa päihteen käytön jatkumista. Joskus ensimmäinen ryyppy aiheuttaa välittömästi juomisen täysimittaisen jatkumisen ja kontrollin menetyksen. Joskus ensimmäiset kerrat pysyvät jotenkin kontrollissa luoden harhaisen hallinnan tunteen ja täysimittainen juominen voi jatkua jollain seuraavista kerroista. Juomisen jatkuessa päihderiippuvuuden negatiiviset ja tuhoisat seuraukset tulevat takaisin elämään: kriittisyys, sekava käyttäytyminen, harhainen ajatusmaailma, kieltäminen, salailu ja valehtelu. Monet retkahtaneet ovat kertoneet, että häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat moninkertaisia verrattuna aikaan ennen raitistumista. Välttääkseen retkahtamista on tärkeä tiedostaa yllä kuvattu prosessi. Ennen ryypyn ottamista on mahdollista vaikuttaa asiaan ja saada retkahtamiseen johtava prosessi keskeytettyä. Esimerkiksi Fria-klinikan päihdehoidon käyneille suosittelemme yhteydenottoa ja mahdollista intervallijakson toteuttamista. Tarvittaessa voimme sopia myös yksityisestä terapiaistunnosta.
Retkahdus - riskitekijät
Välttääkseen retkahtamista on hyvä tunnistaa riskitekijöitä, jotka voivat altistaa retkahtamiselle. Mitä useampia riskitekijöitä elämässä ilmenee, ne voivat käynnistää prosessin, joka johtaa retkahtamiseen.
Ristiriidat ihmissuhteissa. Konfliktit ja jatkuvat ristiriidat läheisissä ihmissuhteissa voivat johtaa negatiivisiin tunteisiin mukaan lukien viha, suru, turhautuminen, kauna ja katkeruus. Jos näitä tunteita ei käsittele, ne voivat johtaa kiitollisuuden menettämiseen raittiudesta, mikä voi käynnistää retkahtamiseen johtavan prosessin. On tutkittu, että yli puolella kaikista retkahtaneista henkilöistä on ollut konflikteja ihmissuhteissa. Estääkseen retkahtamista on tärkeää pyrkiä pitämään huolta ihmissuhteiden tasapainoisuudesta ja käsitellä ristiriidat, joita myös luonnollisesti ihmissuhteissa nousee.
Yksinäisyys, eristäytyminen. Sosiaalisen tuen puuttuminen, yksinäisyys ja eristäytyminen ovat merkittäviä riskitekijöitä retkahtamiselle. Joillakin toipuvilla alkoholisteilla on ympärillään vahva sosiaalinen verkosto, kaikilla tilanne ei ole yhtä onnekas. Jokainen voi kuitenkin tehdä asioita yksinäisyyden ja eristäytymisen välttämiseksi. Vertaistuki ja jatkohoito ovat tärkeitä jo pelkästään tämän riskitekijän vaikutuksen vähentämiseksi.
Krooninen tai kova kipu ja päihdyttävät lääkkeet. Kova ja/tai krooninen kipu itsessään ovat riskitekijä retkahtamiselle. Lisäksi näiden hoitoon saatetaan käyttää päihdyttäviä kipulääkkeitä, jolloin tapahtuu myös altistuminen päihteelle lääketieteellisistä syistä. Erityisen suuren riskin nämä lääkkeet muodostavat, jos niiden annostelu ei ole valvottua. Toipuvan päihderiippuvaisen on tärkeää olla avoin päihderiippuvuudestaan hoitavalle lääkärille ja jos päihdyttäviä lääkkeitä joudutaan käyttämään pakottavasta lääketieteellisestä syystä, on erityisen tärkeää pitää huolta myös raittiudesta.
Altistuminen päihteen käytön laukaiseville tekijöille. Tällaisiä tekijöitä ovat esimerkiksi ajan viettäminen juovien alkoholistien seurassa tai hakeutuminen huumeita käyttäviin sosiaalisiin ympyröihin. Eri tilanteet ja asiat voivat olla eri ihmisille ns. triggereitä, jotka laukaisevat mielitekoja. Toistuva altistuminen tällaisiin tilanteisiin lisää riskiä retkahtamiselle. Jokaisen toipuvan päihderiippuvaisen on tärkeä olla rehellinen itselleen ja tehdä tarvittavia toimenpiteitä, jos huomaa joidenkin tilanteiden tai asioiden nostavan pintaan mielitekoja.
Stressi tai uupumus. Jos raitistuneella alkoholistilla on elämässään kovia stressitiloja ja heikot selviytymistaidot tai jos stressi ylittää henkilön stressinsietokyvyn, madaltuu kynnys hakea helpotusta olotiloihin päihteestä. Työuupumuksen ja parisuhdeongelmien aiheuttaman stressin tiedetään lisäävän erityisesti retkahtamisen riskiä.
Huono itsetunto. Itsetunto on luottamusta kykyyn selvitä, suoriutua ja pärjätä tietyllä elämän osa-alueella. Tutkimukset ovat osoittaneet, että henkilöillä, joilla on matala itseluottamus kykyynsä pysyä raittiina, on suurempi riski retkahtaa kuin niillä, joilla on vahva tunne raittiin elämän hallitsemisesta. Toisaalta epärealistinen itsevarmuus raittiina pysymisestä on myös riskitekijä, mikä saattaa aiheuttaa tunteiden käsittelemisen karttamista ja itsensä liikaa kuormittamista.
Sosiaalinen paine. Päihderiippuvainen elämänkumppani on suurin retkahtamista aiheuttava sosiaalisen paineen taho. Myös itsensä altistaminen juovien alkoholistien tai päihteitä käyttävien addiktien seuralla aiheuttaa sosiaalista painetta käyttää itsekin päihteitä.
Epärealistinen onnellisuus. Onnellisuus ja positiiviset tunteet voivat kuulostaa yllättäviltä retkahtamisen riskitekijöiltä, koska ne ovat myös raitistumisen palkintoja. Siksi haluamme käyttää tarkentavaa termiä epärealistinen onnellisuus. Harhaisissa pilvilinnoissa eläminen voivat aiheuttaa joillekin mieliteon käyttää päihteitä.
Läheisriippuvuus ongelmana?
Yllä olevia riskitekijöitä voi aiheuttaa monikin elämässä oleva asia ja päihderiippuvaisen toipumisen kannalta on tärkeä vahvistaa keinoja käsitellä niitä. Havaintojemme mukaan hoitamaton läheisriippuvuus aiheuttaa merkittävän riskitekijän raitistuneen alkoholistin elämään.
Läheisriippuvuus saa aikaan mm. ristiriitoja ihmissuhteissa ja epäterveitä toimintamalleja, sen aiheuttama ulkoaohjautuneisuus heikentää itsetuntoa eikä positiivinen minäkuva rakennu realistisesti.
Ongelman tunnistaminen saattaa olla vaikeaa, sillä läheisriippuvuuteenkin liittyy häpeää. Toisinaan läheisriippuvuus myös virheellisesti mielletään vain läheisten ongelmaksi tai riippuvuudeksi jostakin toisesta ihmisestä. Jos olet käynyt päihdehoidon ja tarvitset apua mahdollisen läheisriippuvuudesta toipumisen kartoittamisessa, ota yhteyttä numeroomme 010 319 0470.
Mitä tehdä jos on retkahtanut tai juominen on jatkunut?
Toivottavasti edellä olevien asioiden tiedostaminen auttaa välttämään retkahtamisen tai juomisen jatkumisen, sillä päihderiippuvaisen kohdalla ne ovat aina seurauksiltaan vakavia. Retkahtaminen voi aiheuttaa kierteen, jossa alkoholisti kokee olevansa toivoton tapaus, mikä puolestaan syventää haitallista kierrettä. Lyhytkin retkahtaminen tuo yleensä vaikeuksia ihmissuhteisiin, sillä se romuttaa mahdollisia toiveita ja luottamusta, joita läheisillä on mahdollisesti tullut päihderiippuvaisen toipumisen suhteen.
Käytyään Minnesota-mallisen hoidon, henkilölle on yleensä tullut vahva käsitys siitä, että ensimmäinen ryyppy ei sovi päihderiippuvaiselle. Toiveet raitistumisesta ovat saattaneet olla syystäkin korkealla. Näitä taustoja vasten pettymys päihteen käytön jatkumisesta saa aikaan erittäin voimakkaan syyllisyyden tunteen. Useat retkahtaneet ovat sanoneet, että syyllisyyden ja häpeän tunne pähteiden käytöstä on jopa moninkertainen verrattuna aikaan ennen hoitoa.
Mitä tehdä, jos niin on käynyt? Hae mahdollisimman nopeasti apua. Avun hakeminen ei koskaan ole häpeän aihe. Ei vaikka sen joutuisi tekemään uudestaan. Joillakin päihteiden käyttö uusiutuu tai jatkuu hoidon jälkeen. Tämä pitää paikkaansa riippumatta, missä Minnesota-mallisessa hoitopaikassa on käynyt hoidon. Olemme Fria-klinikalla luoneet keinoja, miten voisimme auttaa henkilöitä, joille on käynyt näin.
Avun hakeminen ei koskaan ole häpeän aihe. Ei vaikka sen joutuisi tekemään uudestaan.
Yhdysvalloissa päihderiippuvuuden sairauskäsitteen mukainen ja raitistumiseen tähtäävä hoitomalli on vallitseva. Siellä todetaan tutkimusten perusteella, että ”75% riippuvuuteensa apua hakevista saavuttavat tavoitteensa, vaikka lopullisen remission (oireiden häviämisen) saavuttaminen vie aikaa. Yritysten lukumäärän keskiarvo on viisi, mutta mediaaniluku on kaksi, mistä voi päätellä, että keskiarvoa nostavat huonommiksi vakavimmin riippuvuuksista kärsivät yksilöt, joilla on usein samanaikaisia mielenterveyden ongelmia.” (https://www.statnews.com/2021/05/03/people-recover-from-addiction-they-also-go-on-to-do-good-things/)
Vaikka näitä tilastoja ei suoraan voi soveltaa Suomeen ja suomalaiseen Minnesotahoidon kulttuuriin, periaate on kuitenkin sama. Jotkut tarvitsevat useamman yrityksen, myös mahdollisen hoidon, ennen kuin elämänmuutoksesta tulee pysyvä. Tästäkään näkökulmasta avun hakemista uudestaan ei tarvitse hävetä.
Oikeanlainen apu
Jos juominen on jatkunut päihdehoidon jälkeen, avun luonne ja sisältö riippuu luonnollisesti siitä, mitä on tapahtunut. Onko kyseessä ollut lyhyt retkahdus vai juomisen jatkuminen? Kuinka pitkä raittius oli pohjalla? Millaisia retkahtamiselle altistavia tekijöitä henkilö on kohdannut ennen retkahtamista? Joskus on syytä käydä koko hoitoprosessi läpi uudestaan. Joissain tilanteissa on mahdollista räätälöidä avun tarpeeseen sopiva ratkaisu. Oleellisinta on hoidon sisältö ja olemme kehittäneet työkaluja, joiden avulla asiaa voidaan käydä läpi.
Tarjoamme mielellämme hoitoa myös henkilöille, joilla päihteiden käyttö on jatkunut aikaisemmasta Minnesota-mallisesta hoidosta huolimatta. Jotta osaamme tarjota oikeanlaista ammatillista apua, on järkevää ensin kartoittaa tilanne. Voit soittaa numeroomme 010 319 0470 ja sopia kanssamme maksuttoman tapaamisen tilanteen kartoittamiseksi. Kartoitus voidaan tehdä joko Kirkkonummen tai Turun toimipisteissämme sekä etäyhteyden avulla. Ajan saa varattua useimmiten samalle päivällekin. Yhteystietomme löydät myös täältä. Tämän perusteella voimme suositella sinulle hoitokokonaisuutta, jossa on hoidon tarpeitasi vastaava:
- sisältöjen painopiste
- muoto
- kesto
Jos olet käynyt Minnesota-mallisen päihdehoidon, mutta tarvitset edelleen tai uudestaan apua, ota meihin yhteyttä. Soita numeroomme 010 319 0470. Sovimme mielellämme maksuttoman kartoituksen, jonka perusteella voimme suositella tilanteeseesi sopivaa hoitokokonaisuutta.
Retkahdus - muita apukeinoja
Itsehoito. Toiminta ja vastuun ottaminen tunteiden ja retkahduksen seurausten käsittelemiseksi on tärkeää. Asian karkuun juokseminen tai maton alle lakaiseminen on huonoin vaihtoehto. Itsehoito voi tarkoittaa päivittäistä ajan varaamista asian käsittelyyn ja mietiskelyyn, hyvinvoinnista huolehtimista pitämällä kiinni terveellisistä ruokailu- ja unirutiineista. Se voi myös pitää sisällään sinulle mielihyvää tuovien asioiden tekemistä: lukeminen, luonnossa liikkuminen, liikunta, elokuvien katsominen jne.
Vertaistukiryhmät. Jos olet mukana esimerkiksi AA:n, NA:n tai jonkin muun vertaistukiryhmän toiminnassa, kannattaa lisätä niissä käymistä retkahtamisen jälkeen. Vertaistukiryhmät voivat tarjota mahdollisuuden käsitellä retkahdus kannustavassa ympäristössä.
Lähteet:
National Institute on Drug Abuse. (2018). Principles of drug addiction treatment: A research-based guide (third edition).
Melemis, S.M. (2015). Relapse prevention and the five rules of recovery. The Yale Journal of Biology and Medicine, 88(3), 325–332.
Moos, R.H. & Moos, B.S. (2006). Rates and predictors of relapse after natural and treated remission from alcohol use disorders. Addiction, 101(2), 212–222.
Mohammadpoorasl, A., Fakhari, A., Akbari, H., Karimi, F., Arshadi Bostanabad, M., Rostami, F., & Hajizadeh, M. (2012). Addiction relapse and its predictors: A prospective study. Journal of Addiction Research & Therapy, 3(1), 1–3.
Larimer, M.E., Palmer, R.S., & Marlatt, G.A. (1999). Relapse prevention: An overview of Marlatt’s cognitive-behavioral model. Alcohol Research & Health, 23(2), 151–160.
Nikmanesh, Z., Baluchi, M.H., & Motlagh, A.A.P. (2017). The role of self-efficacy beliefs and social support on prediction of addiction relapse. International Journal of High Risk Behaviors and Addiction, 6(1).
National Institute on Drug Abuse. (2018). Drugs, brains, and behavior: The science of addiction.
Center for Substance Abuse Treatment. (2015). Detoxification and substance abuse treatment. Treatment Improvement Protocol (TIP) Series, No. 45. HHS Publication No. (SMA) 15-4131. Rockville, MD: Center for Substance Abuse Treatment.