Oletko joskus miettinyt, miksi joku toimii tietyllä tavalla? Tai kummastellut, että miten ihmeessä joku ei toimi, vaikka on päivänselvää, että hänen pitäisi? Niin minäkin. Toiminta on kiehtova käsite, joka kätkee sisälleen valtavasti informaatiota.
Kiinnostukseni toimintaterapiaan heräsi jo monta vuotta sitten. Olin työskennellyt muutaman vuoden Minnesota-mallisen päihdehoidon parissa ja olin alkanut huomata, että n. 20 päihdekuntoutujan ryhmässä henkilöllä, jolla oli tarkkaavuuden pulmia, oli hankaluuksia hoito-ohjelman läpikäymisessä ja mahdollisuudet selvän elämän saavuttamiseen olivat keskimääräistä heikommat. Vastaan tuli myös ihmisiä, joilla oli ongelmia toiminnanohjauksessa, aistiyliherkkyyksiä, muistihäiriöitä, traumaperäistä oireilua ja mielenterveyden pulmia. Ymmärsin ymmärtäväni vielä ihan liian vähän.
Muutama tutkinto myöhemmin, otin vastaan opiskelupaikan toimintaterapian tutkinto-ohjelmaan Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Kävin ensimmäisiä keskusteluja kollegoideni kanssa toimintaterapiasta. Kysyin heiltä ajattelevatko he, että toimintaterapiasta voisi olla hyötyä päihdehoidossa. Kollegoideni mielikuvitus alkoi tuottaa kauhukuvia siitä, miten päihdehoidossa olevat askartelevat munakennoista sytykkeitä ja välillä jumppaavat päihteidenkäytön seurauksien käsittelemisen sijaan. Tästä toimintaterapiassa ei kuitenkaan ole kyse.
Viime talvena tein opinnäytetyöni tiimoilta tutkimusta kollegoideni kokemuksista toimintaterapia-arvioinnin toteuttamisesta Fria-klinikalla. Tutkimustulokset osoittivat, että toimintaterapia voi tuoda merkittävää lisäarvoa Fria-Klinikan päihdehoitoon. Toimintaterapia-arvioinnin avulla voidaan määrittää, soveltuuko Fria-klinikan päihdehoito asiakkaalle. Oikein ajoitettuna ja painotettuna toimintaterapian koettiin olevan käypä päihdehoidollinen työkalu ja avaavan arvokkaan näkökulman niin päihderiippuvuuden seurauksiin kuin riippuvuudesta toipumiseenkin. Toimintaterapia voi myös helpottaa kuntoutusjakson läpikäymistä esimerkiksi silloin, kun kuntoutujalla on tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen pulmia.
Mitä toimintaterapia on?
Toimintaterapia perustuu toiminnantieteeseen, joka tutkii ihmisen toimintaa ja on kiinnostunut toimintoihin liittyvistä valinnoista ja toiminnan merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille. Toimintaterapian ydinajatuksena on nähdä toiminta ihmisen perustarpeena; se on yhtä tärkeää kuin syöminen tai nukkuminen. Jokaisella ihmisellä on oikeus toimijuuteen. Toimintaterapian teorioissa ihminen tulkitaan toiminnan ja ympäristön vaikutuksesta muokkautuvaksi aktiiviseksi olennoksi. Toimintaterapeutti on kiinnostunut ihmisen kyvystä toimia. Toimintaterapia-arviointi ei kuitenkaan ole vain testaamista ja määrittelyä, vaan kyse on terapiaprosessista, jossa asiakas ja terapeutti tekevät yhteistyötä toivotun muutoksen aikaansaamiseksi, ja toimintaa käytetään terapeuttisesti tieteellisten periaatteiden mukaan.
Toiminta itsessään on äärimmäisen kiehtovaa ja se kätkee sisäänsä valtavasti informaatiota, josta osa on näkyvää ja näkymätöntä. Toiminta on jollain tapaa koko ajan läsnä ihmisen elämässä. Paikallaan kaukaisuuteen tuijottava ihminen toimii yhtä lailla kuin halonhakkaajakin; myös mielessämme tapahtuvat psyykkiset toiminnot ovat ihmisen toimintaa. Toiminta on myös siitä mielenkiintoista, että sama toiminta voi lisätä tai uhata hyvinvointia. Esimerkiksi merkitykselliseksi koettu, mielihyvää tuottava toiminta voi olla myös pakkomielteistä ja vääristää ihmisen käsitystä itsestään.
Toimintaterapeuttina ajattelen, että toiminta on ihmisen keino ilmaista itseään. Toiminnallaan ihminen kertoo taidoistaan, valmiuksistaan, arvomaailmastaan ja kokemuksistaan sekä yhteydestään itseensä, ympäröivään maailmaan ja toisiin ihmisiin. Ihmisen toimintaa havainnoimalla ja ymmärtämällä voi muodostaa käsityksen siitä, kuka ihminen on ja mikä on hänelle merkityksellistä. Toiminta tuo esiin myös mahdolliset pulmat toimintakyvyssä tai toiminnan ohjauksessa. Toimintakykyä alentavat tekijät voivat olla fyysisiä, neurologisia tai psyykkisiä, ne voivat myös liittyä esim. tunne-elämän häiriöihin tai vaikka päihdeongelmaan.
Toimintakyky päihdehoitoon osallistuessa
Fria-klinikalla päihdehoitoa tehdään pienryhmässä intensiivisesti ja nopeassa tahdissa, joten se asettaa myös toimintakyvylle edellytyksiä. Fria-klinikan päihdehoitoon osallistuessa tarvitaan erityisesti prosessitaitoja ja kognitiivisia taitoja, mm. sairauskäsitteen omaksuminen ja kyky luokitella päihteidenkäytön seurauksia ovat tarpeen, jotta päästäisiin toivottuun lopputulokseen. Ryhmässä toimiminen edellyttää vuorovaikutteisuutta ja kykyä ilmaista itseään ymmärrettävästi.
Päihderiippuvaisen toimintakykyä voi toisinaan olla vaikea arvioida ja se vaatiikin toimintaterapeuttisen osaamisen lisäksi myös asiantuntijuutta myös riippuvuudesta. Fria-klinikan asiakkailla ei välttämättä päihteettömänä toimiessaan ole mitään toimintakyvyn alenemia havaittavissa. Arkisista askareista suoriutuminen on mutkatonta ja sujuvaa. Työelämässäkin palaute voi olla painottunut kiitoksiin. Päihderiippuvuus on kuitenkin vienyt mennessään kyvyn toimia esim. puolisona tai vanhempana tavalla, jonka henkilö itse kokisi tärkeäksi. Se vaikuttaa myös sosiaaliseen elämään ja psyykkiseen toimintakykyyn; ihminen eristäytyy, oma kuva vaan hävettää eikä enää oikein edes tiedä kuka on.
Toimintaterapeuttinen näkökulma Fria-klinikalla
Toimintaterapia on antanut uuden näkökulman ja työkalusarjan Fria-klinikan päihdekuntoutukseen. Toimintaterapeuttisen näkökulman avulla tehdään näkyväksi sitä, mikä ihmisen toiminnassa on merkityksellistä ja millainen toiminta lisää hänen hyvinvointiaan. Yhtä lailla toimintaterapeuttinen näkökulma osoittaa myös haitallista ja hyvinvointia uhkaavaa toimintaa, mistä olisi tarpeen luopua. Toimintaterapiasta voidaan myös ammentaa tarvittava tuki hoitojakson aikana, kun ihmiset erilaisene erityispiirteineen ja haasteineen tulevat Fria-klinikalle ratkomaan päihdeongelmaansa.
Toimintaterapeutin koulutuksen myötä olen alkanut hahmottaa hoidossa olevaa ihmistä aktiivisena toimijana, joka toimii omassa ympäristössään. Olen kiinnostunut ihmisen taidoista ja valmiuksista, arvoista, mielenkiinnon kohteista, hänen kyvystään suoriutua erilaisista tehtävistä, tavoista ja rutiineista tai niiden puutteesta sekä tietenkin myös ympäristöstä. Erilaisissa tehtävissä toimiminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että päihdehoidossa oleva ihminen on usein myös puoliso, vanhempi, työntekijä yms. Tehtäväni on auttaa ihmistä löytämään mielekkyyttä ja arvoa oman elämän asioista ja niiden toteuttamisesta sekä auttaa löytämään omia voimavaroja ja rakentamaan kivijalkaa päihteettömään elämään. Toimintaterapeuttina osaan myös tarjoilla konkreettisia työkaluja muutokseen ja oman toimintakyvyn kehittämiseen ilman, että elämästä tulee rutiinien suorittamista.
Toive ei ole strategia. Muutokseen tarvitaan toimintaa.